Mazlin muisto

Taustatietona niille, jotka eivät vielä tiedä, jouduin siis lopettamaan rakkaan ranskan bulldoggini tässä hiljattain. :'( joten aika muistella pientä ystävääni.

To those who doesn't know, I had to put down my dear frenchie just recently. :'( So it is time to remember her.

Sitä oli vaan ihan sekaisin ahdingosta. Jatkoin vaan yöllä laatikoiden penkomista tietämättä edes mitä etsin. Kunnes löysin tämän. Se rauhoitti. Pieni koirani missä sen kuuluukin olla. Juuri niin kuin kuuluu olla. Oma "vauva" koirani lepäämässä käsivarsillani, juuri tuolla tavalla. Se näyttää niin tyytyväiseltä. Minä näytän tyytyväiseltä. Ja miksemme olisi. Kaikki on oikein. Kaikki on niin kuin pitääkin. Mazlini ikuisesti käsivarsillani. Näen sen nyt mielessäni. Ehkä jossain toisessa todellisuudessa näin onkin. Ehkä vielä jossain kaikki on juuri niin kuin pitääkin. 

I was just so upset and in pain. I just started to rummage through our stuff in a middle of a night without even knowing what I was looking for.  Until I found this picture. It calmed me down. My dog. Where she should be. That is just how it should be. My "baby" dog resting in my arms. Just like that. She is so happy. Im happy. Why wouldn't we be. Everything is right. Everything is like it should be. My Maz. Forever in my arms. I can picture it in my mind now. Maybe in some other dimension it still is like that. And everything is just the way it should be.

Ensimmäisiä kuvia Mazlista (jotka me otimme, saimme hänet vasta täysikasvuisena).

Mazli rakasti palloa. 

Ja oli muuten myös unkarilaisena taitava jalkapalloilija!

Very first pictures of Mazli (that we took, we got her when she was already 4 years old.)

Mazli loved playing with balls. 

And as a Hungarian she was a brilliant soccer Player too!

Yritin aina selittää koiralle, että jalkapallo on joukkuepeli, mutta Mazlin mielestä se oli yksilölaji. :D

I tried to explain to her that soccer is a team sport but she was convinced it doesn't have to be. She was kind of a solo player. x)

Meidän pieni perheemme siinä vuoden 2007 korvilla.

Our little family probably around year 2007 or so.

Mielipuoli. :)

Loony. :)

Pikkuiseni...

My little one...

Luut oli kivoja. :)

Bones were nice... :)

Hassukan piti jostain syystä ahtautua tohon pesuvatiin. :D Mamman pöhkönen. <3

For some reason unknown she just had to squeeze herself into that washbowl! :D Such a silly doggie... <3

 

Siinä on sielukas kuva. :)

Now there's a beautiful picture, don't you think? :)

Ai pilailen pikkuiseni kustannuksella? Miten niin? xD

Making fun of my little one? What do you mean? xD

Ai MITEN NIIN kaveri on tiineenä?? :D

Now WHAT DO YOU MEAN she is in the family way?? :D

Pennut kevät 2008

Puppies spring 2008

Yksi iloista, jotka Mazli meille tuotti, oli tietysti tämä penturötkäle, jonka nimesimme Lilyksi. Lilystä on jo tänä päivänä tullut vallan kokonaan äitini koira, mutta jälleennäkemiset ovat aina yhtä riemastuttavia, ja Lily saa äidin ja mummon luona kyllä aina lähes kuninkaallista kohtelua. Joku voisi väittää jo pilalle hemmotelluksi. :D

Of course one of the joys Maz gave us was Lily. Today Lily has already become completely my mothers dog. She still comes visit us and it's always such a happy reunion. :) Though I have to say mom and grams have spoiled her completely. :D

Mazli leikkii Lilyn kanssa. :)

Maz playing with baby Lily. :)

Mazli ja Mazlin toinen tytär, Penni.

Mazli and Mazlis other daughter, Penni.

Ja paljon paljon kuvia Mazlista ihastuttavan Lily-tyttärensä kanssa! 

And lots and lots of pictures of Mazli and her lovely daughter Lily!

Molemmat possukat yrittää tunkea yhtä aikaa mammansa syliin. :)

Both little piggies trying to squeeze themselves
into their mommy's lap at the same time. :)



Laiskimukset. :)

Sluggards! :)

Mussukkani. <3

Ihmettelin, että miksi meillä on vain kuvia Tuomaksesta ja Mazlista yhdessä.
Sitten tietysti tajusin. Niin. Joka kerta näissä kuvissa minä olen ollut siellä KAMERAN TAKANA,
ikuistamassa rakkaani kuvalla. Toinen looginen selitys asian tilalle lienee se, etten halua koskaan
itseäni kuvattavan."Katokin että mä en sitten näy siinä kuvassa!!"
Siksi Mazlista on paljon kuvia ja kuvia Mazlista ja Tuomaksesta yhdessä,
mutta ei kuvia Mazlista ja minusta yhdessä.

My dearest. <3

At first I was wondering why do we have only pictures of Tuomas and Mazli together.
Then of course I realized: in every picture  I have been the one BEHIND
THE CAMERA taking a picture of my beloved ones. Another kinda logical explanation is that
I never want to be photographed. "Make sure I am not in that picture!!!" :D
That's why we have so many pictures of Mazli and Tuomas but very few of me and Maz.

No tässä on kuva minusta ja Mazlista! Tavallaan. :D

Now there's a picture of me and Mazli! Well, kind of. :D

Pehmolelut oli rakkaita ja uudesta lelusta varsinkaan
ei raaskinu laskea irti sitten millään.

Plushies were very dear to her and there was no way
she would let go of a new toy.

Mazlin rotsi. :)

Wearing her winter jacket. :)



Jossain tässä kuvassa pitäisi olla koira. :D
Rakkaalla lapsella... on monta lelua? Mazlille jokainen oli rakas ja Mazli oli rakas meille.

Somewhere in this picture should be a dog. :D
A beloved child has many... toys? Mazli loved every single one of them and we loved our Mazli. <3

Hän sai viimeiseksi leposijakseen jalkapallon muotoisen uurnan.

This is what she got for her final resting place. Urn shaped like a soccer ball. <3

Taivas, jonne Mazli meni, on luultavasti suurin piirtein jotain tällaista?

The heaven she went has to be something like this, don't you agree?

Lämmin kiitos Annelle vielä ihanimmasta otuksesta, mitä kuvitella saattaa. Etsin koiraa, mutta sain Mazlin. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Ja suurkiitos vielä Lilystä. Anne on ollut aivan liian hyvä meille. <3

Kuulumisia & Käsikoruja !

Elikkäs mitä on meneillään? :)

Päätin tossa sitten huvikseni kokeilla hakea mukaan tämmöseen rekrytoivaan koulutusohjelmaan kuin eTalousPro, ja niin hullustihan siinä sitten kävi, että sitä tuli valituksi, ja niin mun lokoisat laiskat päiväni loppuikin lyhyeen. :D

Kaikki kävi tosi äkkiä ja nopealla tahdilla edettiin, ei oikein ehtiny tajuumaan edes mikä iski. x)  seuraavana päivänä hakemuksen jättämisestä kutsu ryhmähaastatteluun, sen jälkeen yksilöhaastatteluun, sitten ilmoitus, että ottavat mukaan ohjelmaan, jos löytävät mulle yhteistyöyrityksen, ja hyvä kun luurin ehti alas laskea, kun taas puhelin soi, että tämmönen yritys kiinnostui sun profiilista kuin Corbel Oy.

Hah hah hah, heko heko. Siis kaikista maailman paikoista mutsin työpaikka!

Noh, sitten vaan Corbelille haastatteluun ja olivat vielä kiinnostuneita solmimaan tämän koulutusohjelmasopimuksen mun kanssa haastattelun jälkeenkin. Solmittiin sitten sellainen ja aloitin 5.6. Olenpahan sentään turvallisesti täällä ostoreskontran puolella, äiti on kirjanpidon puolella, niin säilyy joku oma rauha. x)

Laiska kun olen, en jaksa selittää alusta asti mikä juttu tämä on. Lainaan ihan törkeesti nettisivujen kuvauksen, jos nyt jota kuta kiinnostaa:

eTalousPro

eTalousPro on jo viidettä kertaa järjestettävä rekrytoiva koulutusohjelma, jonka kautta yritykset kouluttavat ja rekrytoivat uusia työntekijöitä sähköisen palkka- ja taloushallinnon työtehtäviin. eTalousPro kehittää osaamistasi ja tarjoaa sinulle uusia uramahdollisuuksia, sillä käytännön työtehtäviesi ohessa osallistut laadukkaaseen sähköisen talous- ja palkkahallinnon asiantuntijakoulutukseen
Tuleva työpaikkasi voi taustastasi ja kiinnostuksestasi riippuen löytyä esimerkiksi talous- ja palkkahallinnon palveluntarjoajalta tai suuryrityksen sisäisestä yksiköstä.

Työurasi paras investointi

eTalousPro on todettu toimivaksi ja tehokkaaksi rekrytointikonseptiksi, sillä jo yli 150 taloushallinnon osaajaa on rekrytoitunut uusiin tehtäviin vastaavien ohjelmien kautta. eTalousPron avulla sinäkin voit löytää uuden suunnan työurallesi tai hypätä seuraavalle tasolle asiantuntijatehtävissä.
eTalousPro on investointi tulevaisuuteesi. Noin 6 kuukautta (5.6.-29.11.2013) kestävässä ohjelmassa yhdistyvät käytännön työskentely rekrytoivassa yrityksessä sekä laadukas ja kattava sähköisen talous- ja palkkahallinnon koulutus.
Suunnitelmallisen perehdytyksen ansiosta pääset heti käsiksi käytännön tehtäviin. Töidesi ohessa saat kattavan koulutuksen, jota tarvittaessa räätälöidään tukemaan mahdollisimman tehokkaasti tulevia työtehtäviäsi.
Yrityksen ja hakijan tavoitteena on solmia ohjelman kautta vakituinen työsuhde.


Käytännössä yritys, tässä tapauksessa Corbel Oy, maksaa tämän mun koulutusohjelman, joka ei ole muuten ihan halpakaan. Ohjelma kestää puoli vuotta ja sen ajan työskentelen Corbelilla harjoittelijan roolissa. Kyllä, palkattoman harjoittelijan.

Ohjelmaan kuuluu myös 17 lähiopetuspäivää Espoon Innopolissa. Tähän asti luennot ovat olleet ainakin todella mielenkiintoisia ja kouluttajat ihan mahtavia tyyppejä! :)  Etätehtäviäkin saamme välillä. Kyllä, läksyjä. :D

Lähtökohtaisesti olisi tarkoitus tämän ohjelman päätteeksi solmia sitten vakituinen työsuhde yhteistyöyrityksensä kanssa. Se olisi tietysti hienoa...

Olen kuullut nyt seuraavan närkästyneen ja hämmästyneen kommentin - juuri näillä sanoin ja sitten saman hieman hillitymmin muotoiltuna - "Ihme p*askaa! Ilmatteeksko ne sulla töitä teettää?! Toi on hei törkeetä!!"

Niin no. Täytyy myöntää, että itsekin olin hieman pettynyt ja närkästynyt ja aluksi vastustin ajatusta jälleen uudesta palkattomasta harjoittelusta ja tässä vaiheessa. Olisi se kiva palkkaa saada kun tekee samaa, mistä muille maksetaan ja jollainhan se eläminenkin pitäisi tässä kustantaa.

MUTTA. Jos sopii, olen kuitenkin iloinen, että olen mukana tässä ohjelmassa. PÄÄSIN mukaan tähän ohjelmaan. Ohjelmaan oli kuitenkin yli 250 hakijaa. 20 valittiin. Jokainen voi siitä itse laskea, että kaikki halukkaat eivät saaneet mahdollisuutta.

Toinen juttu. Meitä on niin monen ikäisiä ja taustaisia ihmisiä mukana ohjelmassa, ettei tosikaan. Juuri kukaan ei näytä olevan turvatussa asemassa ja tällaisen harjoittelun ja oman ammattiosaamisen kehittämisen tarpeen yläpuolella.

Edustan nuorimpia ja kuitenkin niitä vielä melko vaatimattomalla työkokemustaustalla liikkeellä olevia osallistujiamme. En ole ollut työelämässä kymmeniä vuosia taloushallinnon tehtävissä. Minulla ei ole koskaan ollut hienoa titteliä.

Jos kaikki nämä ihmiset, jotka koulutusohjelmassa ovat mukana, joutuvat nöyrtymään takaisin harjoittelijoiksi, koska eivät muuten pysty nyt työllistymään JA kokevat olevansa vielä onnekkaita päästessään mukaan tähän, saadessaan tällaisen mahdollisuuden, pitäisi minunkin siihen pystyä??

 Voisi sitä korkeammaltakin pudota takaisin lähtöasetelmiin. Ja tätä tapahtuu. Minä sentään... en ole koskaan kovin korkealle vielä päässytkään! Voin tämän siis vielä hyvinkin niellä. Nöyryyttä tässä tarvitaan ja sitkeyttä.

Jos joku nyt on välttynyt tätä kohtaamasta ja huomaamasta: AJAT ON KOVAT.  Työllistyminen vakituiseen työsuhteeseen... ei itsestäänselvää. Kaukana siitä.

Harjoittelussa saan sentään nauttia työni hedelmistä :D
- meillä on hedelmiä aina tarjolla töissä! :)

Että minä nyt sitten kehitän itseäni ja omaa ammattiosaamistani ja ostoreskontraa opettelen tässä palkattoman työskentelyn muodossa. Ja olen iloinen siitä ja koen, että asiat voisi olla huonomminkin. Jos sallitte. :p

Hyvä juttuhan tässä on, että ohjelman saa keskeyttää, mikäli olisi työllistymästä. Kuukauden "irtisanoutumisaika". Mikään ei toki estä toki hakemasta töitä ja käymästä haastatteluissa tässä samalla. Mielestäni tämä vain parantaa mahdollisuuksiani työllistyä ja puolen vuoden päästä jos vielä olen työtön, ainakin minulla on tämä koulutusohjelma takana (tästä saa todistuksen) ja ostoreskontrasta työkokemusta ja voin osoittaa koko ajan tehneeni jotain, eikös vain?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt vihdoin olisi näytillä sentään muutamia

KORUJA !!! ^__^

Umpinainen, hempeä mintun värinen helmirannekoru tehty joustavaan kuminauhaan.

Nämä kimmeltävät tosi kauniisti auringon valossa, joten ovat mielestäni kyllä näyttävämpiä luonnossa kuin kuvassa. Tehty nikkelittömästä ketjusta ja swarovski-tyylisistä kristalleista. Eli jotain swarovski-JÄLJITELMÄÄ ovat, tuskimpa aitoja.. :) Kauniita kumminkin.

Eivät nyt mitään järin persoonallisia tai erikoisia nämä korut tällä kertaa, vaan edustavat tätä neutraalimpaa puoltani. :D Itse olen näihin tykästänyt ja äippäkin näitä jo ihaillut ja himonnut, hih. Mun äipän tapauksessa otan tämän korkeimpana mahdollisena kohteliaisuutena. x)))

Lukko on kyllä kieltämättä pirullinen taikka silleen aika hankala itselleen näitä laittaa niin että saa korun kanssa riittävän kireälle. :/ Luultavasti vielä kehittelen käyttäjäystävällisempää kiinnityssysteemiä näille...

Lisää värejäkin on tulossa!!

Ja Etsy-kaupan yritän saada avattua tässä lähitulevaisuudessa!! :)