Mazlin muisto

Taustatietona niille, jotka eivät vielä tiedä, jouduin siis lopettamaan rakkaan ranskan bulldoggini tässä hiljattain. :'( joten aika muistella pientä ystävääni.

To those who doesn't know, I had to put down my dear frenchie just recently. :'( So it is time to remember her.

Sitä oli vaan ihan sekaisin ahdingosta. Jatkoin vaan yöllä laatikoiden penkomista tietämättä edes mitä etsin. Kunnes löysin tämän. Se rauhoitti. Pieni koirani missä sen kuuluukin olla. Juuri niin kuin kuuluu olla. Oma "vauva" koirani lepäämässä käsivarsillani, juuri tuolla tavalla. Se näyttää niin tyytyväiseltä. Minä näytän tyytyväiseltä. Ja miksemme olisi. Kaikki on oikein. Kaikki on niin kuin pitääkin. Mazlini ikuisesti käsivarsillani. Näen sen nyt mielessäni. Ehkä jossain toisessa todellisuudessa näin onkin. Ehkä vielä jossain kaikki on juuri niin kuin pitääkin. 

I was just so upset and in pain. I just started to rummage through our stuff in a middle of a night without even knowing what I was looking for.  Until I found this picture. It calmed me down. My dog. Where she should be. That is just how it should be. My "baby" dog resting in my arms. Just like that. She is so happy. Im happy. Why wouldn't we be. Everything is right. Everything is like it should be. My Maz. Forever in my arms. I can picture it in my mind now. Maybe in some other dimension it still is like that. And everything is just the way it should be.

Ensimmäisiä kuvia Mazlista (jotka me otimme, saimme hänet vasta täysikasvuisena).

Mazli rakasti palloa. 

Ja oli muuten myös unkarilaisena taitava jalkapalloilija!

Very first pictures of Mazli (that we took, we got her when she was already 4 years old.)

Mazli loved playing with balls. 

And as a Hungarian she was a brilliant soccer Player too!

Yritin aina selittää koiralle, että jalkapallo on joukkuepeli, mutta Mazlin mielestä se oli yksilölaji. :D

I tried to explain to her that soccer is a team sport but she was convinced it doesn't have to be. She was kind of a solo player. x)

Meidän pieni perheemme siinä vuoden 2007 korvilla.

Our little family probably around year 2007 or so.

Mielipuoli. :)

Loony. :)

Pikkuiseni...

My little one...

Luut oli kivoja. :)

Bones were nice... :)

Hassukan piti jostain syystä ahtautua tohon pesuvatiin. :D Mamman pöhkönen. <3

For some reason unknown she just had to squeeze herself into that washbowl! :D Such a silly doggie... <3

 

Siinä on sielukas kuva. :)

Now there's a beautiful picture, don't you think? :)

Ai pilailen pikkuiseni kustannuksella? Miten niin? xD

Making fun of my little one? What do you mean? xD

Ai MITEN NIIN kaveri on tiineenä?? :D

Now WHAT DO YOU MEAN she is in the family way?? :D

Pennut kevät 2008

Puppies spring 2008

Yksi iloista, jotka Mazli meille tuotti, oli tietysti tämä penturötkäle, jonka nimesimme Lilyksi. Lilystä on jo tänä päivänä tullut vallan kokonaan äitini koira, mutta jälleennäkemiset ovat aina yhtä riemastuttavia, ja Lily saa äidin ja mummon luona kyllä aina lähes kuninkaallista kohtelua. Joku voisi väittää jo pilalle hemmotelluksi. :D

Of course one of the joys Maz gave us was Lily. Today Lily has already become completely my mothers dog. She still comes visit us and it's always such a happy reunion. :) Though I have to say mom and grams have spoiled her completely. :D

Mazli leikkii Lilyn kanssa. :)

Maz playing with baby Lily. :)

Mazli ja Mazlin toinen tytär, Penni.

Mazli and Mazlis other daughter, Penni.

Ja paljon paljon kuvia Mazlista ihastuttavan Lily-tyttärensä kanssa! 

And lots and lots of pictures of Mazli and her lovely daughter Lily!

Molemmat possukat yrittää tunkea yhtä aikaa mammansa syliin. :)

Both little piggies trying to squeeze themselves
into their mommy's lap at the same time. :)



Laiskimukset. :)

Sluggards! :)

Mussukkani. <3

Ihmettelin, että miksi meillä on vain kuvia Tuomaksesta ja Mazlista yhdessä.
Sitten tietysti tajusin. Niin. Joka kerta näissä kuvissa minä olen ollut siellä KAMERAN TAKANA,
ikuistamassa rakkaani kuvalla. Toinen looginen selitys asian tilalle lienee se, etten halua koskaan
itseäni kuvattavan."Katokin että mä en sitten näy siinä kuvassa!!"
Siksi Mazlista on paljon kuvia ja kuvia Mazlista ja Tuomaksesta yhdessä,
mutta ei kuvia Mazlista ja minusta yhdessä.

My dearest. <3

At first I was wondering why do we have only pictures of Tuomas and Mazli together.
Then of course I realized: in every picture  I have been the one BEHIND
THE CAMERA taking a picture of my beloved ones. Another kinda logical explanation is that
I never want to be photographed. "Make sure I am not in that picture!!!" :D
That's why we have so many pictures of Mazli and Tuomas but very few of me and Maz.

No tässä on kuva minusta ja Mazlista! Tavallaan. :D

Now there's a picture of me and Mazli! Well, kind of. :D

Pehmolelut oli rakkaita ja uudesta lelusta varsinkaan
ei raaskinu laskea irti sitten millään.

Plushies were very dear to her and there was no way
she would let go of a new toy.

Mazlin rotsi. :)

Wearing her winter jacket. :)



Jossain tässä kuvassa pitäisi olla koira. :D
Rakkaalla lapsella... on monta lelua? Mazlille jokainen oli rakas ja Mazli oli rakas meille.

Somewhere in this picture should be a dog. :D
A beloved child has many... toys? Mazli loved every single one of them and we loved our Mazli. <3

Hän sai viimeiseksi leposijakseen jalkapallon muotoisen uurnan.

This is what she got for her final resting place. Urn shaped like a soccer ball. <3

Taivas, jonne Mazli meni, on luultavasti suurin piirtein jotain tällaista?

The heaven she went has to be something like this, don't you agree?

Lämmin kiitos Annelle vielä ihanimmasta otuksesta, mitä kuvitella saattaa. Etsin koiraa, mutta sain Mazlin. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Ja suurkiitos vielä Lilystä. Anne on ollut aivan liian hyvä meille. <3

Kuulumisia & Käsikoruja !

Elikkäs mitä on meneillään? :)

Päätin tossa sitten huvikseni kokeilla hakea mukaan tämmöseen rekrytoivaan koulutusohjelmaan kuin eTalousPro, ja niin hullustihan siinä sitten kävi, että sitä tuli valituksi, ja niin mun lokoisat laiskat päiväni loppuikin lyhyeen. :D

Kaikki kävi tosi äkkiä ja nopealla tahdilla edettiin, ei oikein ehtiny tajuumaan edes mikä iski. x)  seuraavana päivänä hakemuksen jättämisestä kutsu ryhmähaastatteluun, sen jälkeen yksilöhaastatteluun, sitten ilmoitus, että ottavat mukaan ohjelmaan, jos löytävät mulle yhteistyöyrityksen, ja hyvä kun luurin ehti alas laskea, kun taas puhelin soi, että tämmönen yritys kiinnostui sun profiilista kuin Corbel Oy.

Hah hah hah, heko heko. Siis kaikista maailman paikoista mutsin työpaikka!

Noh, sitten vaan Corbelille haastatteluun ja olivat vielä kiinnostuneita solmimaan tämän koulutusohjelmasopimuksen mun kanssa haastattelun jälkeenkin. Solmittiin sitten sellainen ja aloitin 5.6. Olenpahan sentään turvallisesti täällä ostoreskontran puolella, äiti on kirjanpidon puolella, niin säilyy joku oma rauha. x)

Laiska kun olen, en jaksa selittää alusta asti mikä juttu tämä on. Lainaan ihan törkeesti nettisivujen kuvauksen, jos nyt jota kuta kiinnostaa:

eTalousPro

eTalousPro on jo viidettä kertaa järjestettävä rekrytoiva koulutusohjelma, jonka kautta yritykset kouluttavat ja rekrytoivat uusia työntekijöitä sähköisen palkka- ja taloushallinnon työtehtäviin. eTalousPro kehittää osaamistasi ja tarjoaa sinulle uusia uramahdollisuuksia, sillä käytännön työtehtäviesi ohessa osallistut laadukkaaseen sähköisen talous- ja palkkahallinnon asiantuntijakoulutukseen
Tuleva työpaikkasi voi taustastasi ja kiinnostuksestasi riippuen löytyä esimerkiksi talous- ja palkkahallinnon palveluntarjoajalta tai suuryrityksen sisäisestä yksiköstä.

Työurasi paras investointi

eTalousPro on todettu toimivaksi ja tehokkaaksi rekrytointikonseptiksi, sillä jo yli 150 taloushallinnon osaajaa on rekrytoitunut uusiin tehtäviin vastaavien ohjelmien kautta. eTalousPron avulla sinäkin voit löytää uuden suunnan työurallesi tai hypätä seuraavalle tasolle asiantuntijatehtävissä.
eTalousPro on investointi tulevaisuuteesi. Noin 6 kuukautta (5.6.-29.11.2013) kestävässä ohjelmassa yhdistyvät käytännön työskentely rekrytoivassa yrityksessä sekä laadukas ja kattava sähköisen talous- ja palkkahallinnon koulutus.
Suunnitelmallisen perehdytyksen ansiosta pääset heti käsiksi käytännön tehtäviin. Töidesi ohessa saat kattavan koulutuksen, jota tarvittaessa räätälöidään tukemaan mahdollisimman tehokkaasti tulevia työtehtäviäsi.
Yrityksen ja hakijan tavoitteena on solmia ohjelman kautta vakituinen työsuhde.


Käytännössä yritys, tässä tapauksessa Corbel Oy, maksaa tämän mun koulutusohjelman, joka ei ole muuten ihan halpakaan. Ohjelma kestää puoli vuotta ja sen ajan työskentelen Corbelilla harjoittelijan roolissa. Kyllä, palkattoman harjoittelijan.

Ohjelmaan kuuluu myös 17 lähiopetuspäivää Espoon Innopolissa. Tähän asti luennot ovat olleet ainakin todella mielenkiintoisia ja kouluttajat ihan mahtavia tyyppejä! :)  Etätehtäviäkin saamme välillä. Kyllä, läksyjä. :D

Lähtökohtaisesti olisi tarkoitus tämän ohjelman päätteeksi solmia sitten vakituinen työsuhde yhteistyöyrityksensä kanssa. Se olisi tietysti hienoa...

Olen kuullut nyt seuraavan närkästyneen ja hämmästyneen kommentin - juuri näillä sanoin ja sitten saman hieman hillitymmin muotoiltuna - "Ihme p*askaa! Ilmatteeksko ne sulla töitä teettää?! Toi on hei törkeetä!!"

Niin no. Täytyy myöntää, että itsekin olin hieman pettynyt ja närkästynyt ja aluksi vastustin ajatusta jälleen uudesta palkattomasta harjoittelusta ja tässä vaiheessa. Olisi se kiva palkkaa saada kun tekee samaa, mistä muille maksetaan ja jollainhan se eläminenkin pitäisi tässä kustantaa.

MUTTA. Jos sopii, olen kuitenkin iloinen, että olen mukana tässä ohjelmassa. PÄÄSIN mukaan tähän ohjelmaan. Ohjelmaan oli kuitenkin yli 250 hakijaa. 20 valittiin. Jokainen voi siitä itse laskea, että kaikki halukkaat eivät saaneet mahdollisuutta.

Toinen juttu. Meitä on niin monen ikäisiä ja taustaisia ihmisiä mukana ohjelmassa, ettei tosikaan. Juuri kukaan ei näytä olevan turvatussa asemassa ja tällaisen harjoittelun ja oman ammattiosaamisen kehittämisen tarpeen yläpuolella.

Edustan nuorimpia ja kuitenkin niitä vielä melko vaatimattomalla työkokemustaustalla liikkeellä olevia osallistujiamme. En ole ollut työelämässä kymmeniä vuosia taloushallinnon tehtävissä. Minulla ei ole koskaan ollut hienoa titteliä.

Jos kaikki nämä ihmiset, jotka koulutusohjelmassa ovat mukana, joutuvat nöyrtymään takaisin harjoittelijoiksi, koska eivät muuten pysty nyt työllistymään JA kokevat olevansa vielä onnekkaita päästessään mukaan tähän, saadessaan tällaisen mahdollisuuden, pitäisi minunkin siihen pystyä??

 Voisi sitä korkeammaltakin pudota takaisin lähtöasetelmiin. Ja tätä tapahtuu. Minä sentään... en ole koskaan kovin korkealle vielä päässytkään! Voin tämän siis vielä hyvinkin niellä. Nöyryyttä tässä tarvitaan ja sitkeyttä.

Jos joku nyt on välttynyt tätä kohtaamasta ja huomaamasta: AJAT ON KOVAT.  Työllistyminen vakituiseen työsuhteeseen... ei itsestäänselvää. Kaukana siitä.

Harjoittelussa saan sentään nauttia työni hedelmistä :D
- meillä on hedelmiä aina tarjolla töissä! :)

Että minä nyt sitten kehitän itseäni ja omaa ammattiosaamistani ja ostoreskontraa opettelen tässä palkattoman työskentelyn muodossa. Ja olen iloinen siitä ja koen, että asiat voisi olla huonomminkin. Jos sallitte. :p

Hyvä juttuhan tässä on, että ohjelman saa keskeyttää, mikäli olisi työllistymästä. Kuukauden "irtisanoutumisaika". Mikään ei toki estä toki hakemasta töitä ja käymästä haastatteluissa tässä samalla. Mielestäni tämä vain parantaa mahdollisuuksiani työllistyä ja puolen vuoden päästä jos vielä olen työtön, ainakin minulla on tämä koulutusohjelma takana (tästä saa todistuksen) ja ostoreskontrasta työkokemusta ja voin osoittaa koko ajan tehneeni jotain, eikös vain?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt vihdoin olisi näytillä sentään muutamia

KORUJA !!! ^__^

Umpinainen, hempeä mintun värinen helmirannekoru tehty joustavaan kuminauhaan.

Nämä kimmeltävät tosi kauniisti auringon valossa, joten ovat mielestäni kyllä näyttävämpiä luonnossa kuin kuvassa. Tehty nikkelittömästä ketjusta ja swarovski-tyylisistä kristalleista. Eli jotain swarovski-JÄLJITELMÄÄ ovat, tuskimpa aitoja.. :) Kauniita kumminkin.

Eivät nyt mitään järin persoonallisia tai erikoisia nämä korut tällä kertaa, vaan edustavat tätä neutraalimpaa puoltani. :D Itse olen näihin tykästänyt ja äippäkin näitä jo ihaillut ja himonnut, hih. Mun äipän tapauksessa otan tämän korkeimpana mahdollisena kohteliaisuutena. x)))

Lukko on kyllä kieltämättä pirullinen taikka silleen aika hankala itselleen näitä laittaa niin että saa korun kanssa riittävän kireälle. :/ Luultavasti vielä kehittelen käyttäjäystävällisempää kiinnityssysteemiä näille...

Lisää värejäkin on tulossa!!

Ja Etsy-kaupan yritän saada avattua tässä lähitulevaisuudessa!! :)

Kevätkatsaus

Keväänkuulumisia. Viikko sitten lauantaina vietettiin ...
Spring news. Week ago saturday we had...

Roosan oranssit synttärit!

Roosa's orange Birthday party!

Siinä päivänsankari itse. :)
And there's the birthday girl herself.

Innostuimme hieman kehittelemään erilaisia booleja. :D 

We went wild trying out different kind of punches. :D

Sitten oli tietysti myös vappu, jonka vietin Tuomaksen kanssa ihan kaikessa rauhassa kotosalla.

Then of course there was Walpurgis day (May Day eve) and the first of May. We just stayed peacefully at home.

Ja siellä on taas se Fresita. :D
What do you know! There is the Fresita again. ;D 

Tuli nyt sitten vihdoin otettua tämä pakollinen
kuva yo-merkonomi-lakin kanssa.
And to get this finally over with, here is now 
the inevitable picture with the business college graduate hat. 

Mitäs muuta?

Pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme luopua neitokakaduistamme. Linnuilla on nyt uusi koti kokeneen linnunomistajan luona. Saavat olla kaiken aikaa vapaana ja sopeutuivatkin erinomaisen hyvin heti uuteen kotiin ja luksuselämäänsä siellä. Tämä taisi olla vaikeampaa minulle kuin mitä se oli siivekkäille ystävillemme... Linnuista saamme vielä kuvia ja kuulumisia. Toki tuntuu haikealta ja tyhjältä ilman niiden lintumaista olemusta asunnossamme, mutta uskon, että näin oli lopulta parasta. Linnut eivät tainneet kuitenkaan sopia nyt elämäntilanteeseemme ja asuntoomme kovin hyvin. Oli virhe ottaa niitä alun alkaenkaan.

Määräaikainen työsuhteeni Lemminkäisellä kirjanpitäjänä päättyi toissa päivänä. Aika näyttää sitten mitä seuraavaksi. Tulevaisuudessa omistaudun kuitenkin enemmän korun teolle. Nyt vihdoin pitäisi olla taas aikaa ja energiaa sillekin. :)

Tuomas jää seurakseni kotiin aikaiselle kesälomalle. Kävimme juuri ottamassa klubijäsenyydet Arabium-kuntosalille, joka onnekkaasti sattuu olemaan tuossa aivan kivenheiton päässä kodistamme.

Aurinko paistaa, kesä tekee tuloaan, on aikaa harrastuksille ja yhteistä aikaa kullan kanssa. Asiat voisivat varmaan olla huonomminkin?


What else?

After much consideration we decided to give up the birds. They now have a new home in the care of experienced bird keeper. They can fly around freely there all the time. Birds adjusted well to their new home pretty much immediately. It sure seems this was harder for me than it was for them. I still receive pictures and news from them. Of course it feels wistful and kind of empty not having them around but I believe this was for the best now. In the end they didn't fit very well in our life situation and this appartment. I guess it was very foolish of me to take them in a first place. 


My job as a accountant at Lemminkäinen is over. It was a fixed-term employment that just came to an end. I gotta start looking for new a job. Time only shows what next. However, in the near future I devote myself more to the jewelery-making. Finally I should have the time and energy for that kind of stuff again. :)

Tuomas is keeping his summer holidays early and staying with me at home. We just went to get memberships to the gym that we are lucky enough to have almost next door. 

The sun is shining, summer is coming, I have time for hobbies and time together with my sweetheart. Things sure could be worse?

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraavaksi lisää koru-päivityksiä!!

Coming up more jewelry posts!!

Easter's sufferings

- Pääsiäisen kärsimykset

Se on jännä kun pitäisi siivota kotia vastaanottaakseen vieraita, sitä innostuu vaan kummasti tekemään ihan kaikkea muuta! :D Siivousta vältellessäni inspiroiduin tällä kertaa väkertämään ovikranssin. 

It's mysterious how you all of sudden get the forcing inspiration to do anything BUT the one thing you should be doing! :D  This door wreath was result of me avoiding cleaning up our appartment when we were just about to receive guests. :D

 

Nyt olisi luvassa hieman erilainen blogi-päivitys minulta. Pieni katsaus toiseen puoleen minusta ja elämästäni - ja tästä kaikesta voidaan sitten kiistattomasti syyttää Tuomasta!

What you are about to see is a little bit different blog post from me. A quick peak to otherside of me and my life... And you should know that for all this Tuomas (my boyfriend) is entirely to blame!

 ________________________________________________________________________

Oikeasti. Tuo pupu kuvassa alapuolella ei hymyilisi noin leveästi, jos hän näkisi, mitä tapahtuu telkkarissa sen selän takana! Pupu oli onnekas katsellessaan tiukasti vain vastakkaiseen suuntaan. Olisimpa toiminut samoin itse...

Nähkääs meille on kehkeytynyt tässä ihan omat, hieman epätavanomaisemmat pääsiäis-traditiomme... Mahtaakohan tämä olla tarpeeksi säikyttämään lukijani pois? :D  Noh... Joku voi tästä kaikesta ehkä sen verran aavistella, että me emme ole kovin uskonnolisia tyyppejä. Mutta joku voi olla. Ja jos hän sattuu eksymään blogiini, tämän kaiken näkemään ja kokee pöyristyttävänä ja loukkaavana... pyydän anteeksi jo etukäteen! Tarkoituksemme ei ole pilkata tällä kenenkään uskoa.

Meidän pääsiäisessämme on kyse kuitenkin lähinnä Jesúksesta. Tarkoitan Jesús Francoa, elokuvaohjaajaa, joka tekee rikollisen huonoja elokuvia - kaikella kunnioituksella vainajaa kohtaan! Jesús ei kärsinyt ja kuollut syntiemme takia, vaan me kärsimme hänen syntiensä takia. Näillä synneillä viittaan hänen elokuviinsa. Ne ovat huonoja. Erittäin, erittäin huonoja. Osa niistä on vain yksinkertaisesti kuolettavan pitkäveteisiä, täysin järjettömiä, huonosti tehtyjä ja kerta kaikkiaan kelvottomia. Toinen osa taas on aika järkyttävän puoleista settiä. Jotain, minkä tahtoisi heti vaan unohtaa nähneensä, mutta ei voi....

Nämä Jesús Franco -maratonit ovat tosiaan jo pieni mielipuolinen perinteemme. Tänä pääsiäisenä kahden päivän aikana katsoimme KAKSIKYMMENTÄ näitä kyseenalaisia mestariteoksia, minä aikalailla menetin elämänhaluni, Joonatan masentui, Tomi sekosi ja Tuomas menetti loputkin todellisuudentajustaan. ("Normaali tyyppi katsoisi vain seitsemän Jesús Franco -leffaa putkeen." - Tuomas Porttila)

Seriosly. That bunny above would not have that big happy grin on his face if he saw what was going on behind his back on that tv! I tell you, he was very lucky to watch in opposite direction! I should have done the same myself...

You see, we happen to have our very own Easter traditions, rather unusual ones too... I wonder if this will be enough to scare my readers away. :D Someone might deduce that much we aren't exactly all that religious folk. But if someone that is should see this and find this upsetting, I am very sorry about that. We do not wish to upset. We are just being silly.

Our Easter is about Jesús. Jesús Franco. A horrible director - with all due respect and may he rest in peace! Jesús did not suffer and die for our sins but we suffer for his sins - for the movies he made. They are...bad. Very very bad. Some of them are simply boring and won't seem to make very much sense, very poorly made, others are more shocking. Just something you would like to forget immediately but you never will...

But these Jesús Franco marathons has become our insane little Easter tradition.

So this year during two days we watched TWENTY of these questionable masterpieces, and I pretty much lost my will to live, Tomi went nuts, Joonatan got very depressed and Tuomas lost the rest of his sense of reality. ("A normal person would watch only seven Jesús Franco movies in a row" -Tuomas Porttila).

"Virallinen" Jess Franco t-paita by Tuomas.
The "official" Jess Franco t-shirt designed by Tuomas.

Kyllä. Se on Jesús-alttari.
Yes. It is a Jesús altar.

 

________________________________________________________________________

 

Pitkäperjantai ja vielä pidempi lauantai

Perjantai-iltapäivä ja pari ensimmäistä leffaa takana.
Kaikki vielä ihan hyvin...
Friday afternoon and first couple movies behind.
Still feeling alright...

Tuomas katsoo vakavana taidetta punaviiniä siemaillen.
Tuomas sipping wine while watching art with serious look on his face.

Muutaman elokuvan ajan perjantaina Viktor ja Roosakin ilahduttivat meitä läsnäolollaan. Parempi jakaa kärsimys.

Viktor and Roosa also joined us at Friday night and watched few masterpieces with us.

It really is just better to share the suffering.

Ja tässä mitä koet ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin:
äärimmäistä IKÄVYSTYNEISYYTTÄ! Jopa koiramme oli ikävystyä kuoliaaksi.
Katsokaa nyt sitä!
This is how you start to feel sooner or later - usually sooner:
extremely BORED! Even our dog was bored to death. Just look at her!

Vielä kun muutaman katsoo perään putkeen, sitä alkaa hiljalleen
 hajoamaan. Koetaan tuskaisia surkeuden hetkiä...
After watching more of these it really starts to get to you.
There were moments of misery... Moments of agony...

Järkytyksen shokeeraavia hetkiä... Epäuskon hetkiä...
Moments of shock... Moments of disbelief...

Tylsyyden hetkiä.
Moments of boredom...

Väsymystä ja turtuneisuutta...
Moments of torpidity and tiredness...

Kyllä, se väsymys...
Yes. The tiredness...

Ja jälleen kerran SE TYLSYYS!!!
And again THE BOREDOM!!!

Lauantai-aamu. Yhdeksän huonoa elokuvaa takana, yksitoista vielä edessä.
Muutaman tunnin unien jälkeen kidutus jatkuu. Ei oo hauskaa enää!
Saturday morning. Nine crappy movies behind, eleven more to go.
After few hours of sleep continuing the torment. Not funny anymore!

Oikeesti, ei oo hauskaa enää!
Seriously, not funny anymore!

Mutta tämä ei ole ohi vielä.
But we aren't done yet.

 

Joku nauttii olostaan ja elokuvasta. Aika häiritsevää.
Well somebody is enjoying himself. That's disturbing!

Toki tämän maratonin aikana oli joitakin aika pirun hilpeitäkin hetkiä myös. :)
Of course there were some pretty hilarious moments as well
during this marathon. :)

Jotkut elokuvista olivat enemmän kuin huvittavia.
Lisäksi kun on todella piinallista, jossain vaiheessa se on jo
niin kamalaa, että se on oikeastaan melkein hauskaa.
(Tosin luulen, että se on vaan se vaihe, kun alkaa vaan menettää järkensä)
Some of the movies were more than amusing.
And also, at some point all this is already so awful it actually starts to be kinda funny...
(Though I think it is because you start to already simply go insane...)

 

...mutta enimmikseen piinallista vain.
Liika on liikaa. Tomi ei kestä enää.
Meillä kaikilla on rajamme.
...but mostly just painful.
Too much. Tomi couldn't take it
anymore. We all have our limits. 

________________________________________________________________________

Joonatan kirjoitti itsellensä muistiinpanoja illan aikana, ja hänen on tarkoitus kirjoittaa vielä näistä surrealistisista tunnelmistaan Laajakuva -verkkolehteen.

Artikkeli ilmaantuu tänne --- > http://www.laajakuva.net/index

Sieltä voi käydä lukemassa Jonen Jesús-tunnelmista sekä siitä, kuinka hän teki vaarallisen tutkimusmatkan häiritsevien E.T. -jäljitelmäelokuvien kiellettyyn maailmaan.

Laajakuvaa  kannattaa käydä muutenkin tsekkailemassa, sillä Tuomas kirjoittaa sinne elokuva-artikkeleita vapaa-ajan journalistina! ^__^  Hän pääsee myös katsomaan elokuvia veloituksetta lehdistön edustajana, enkös olekin ylpeä poikaystävästäni! <3 

The whole time Joonatan kept making notes of the movies. He is supposed to write article about this based on those hazard notes. I think at some point he spilled beer on them too... Interesting to see what he comes up with! But I'm afraid the article is gonna be in Finnish only. Sorry folks!

_______________________________________________________________________ 

Lista elokuvista, jotka katsottiin tämän maratonin aikana

(tosin ollakseni ihan rehellinen ja reilu, minä nukuin kyllä osan aikana):

List of movies we watched during this marathon
(to be fair and honest I slept through couple of those):

1. Two Undercover Angels (1969)
2. Dracula, Prisoner of Frankenstein (1972)
3. Daughter of Dracula (1972)
4. Celestine, Maid at Your Service (1974)
5. Countess Perverse (1974)
6. Exorcism (1975)
7. Doriana Grey (1976)
8. Girls in the Night Traffic (1976)
9. Convoy of Girls (1978)
10. Women in Cellblock 9 (1978)
11. Women Without Innocence (1978)
12. The Devil Hunter (1980)
13. Two Female Spies with Flowered Panties (1981)
14. Blood on My Shoes (1983)
15. El ojete de Lulú (1986)
16. Golden Temple Amazons (1986)
17. Revenge in the House of Usher (1988)
18. Dark Mission: Evil Flowers (1988)
19. Killer Barbys (1996)
20. Dr. Wong's Virtual Hell (1999)

Uskokaa minua. Nämä kuulostavat nimiensä perusteella paljon hupaisammilta ja mielenkiintoisemmilta mitä sitten todellisuudessa ovat! Älkää vaan menkö siihen halpaan. Kaikki ne on ihan samaa roskaa. :D Oikeasti. Pian sitä huomaa kysyvänsä (varsinkin jos torkahti välissä tai kävi vessassa), että onko tämä vielä sitä samaa elokuvaa vai onko tämä jo toinen juttu. Ei niitä juuri erota. Sen lisäksi, että ovat hyvin samanlaisia keskenään, missään ei ole oikein johdonmukaista selkeää kerrontaa tai elokuvalla ihmeemmin pointtia, ja koko juoni on yhtä outoa puuroa.

Olen tullut siihen tulokseen, että juoni on näissä elokuvissa epäolennaista. Se vielä askarruttaa, mikä näissä on olennaista. Miksi ne on tehty? Miksi joku on lähtenyt tekemään jotain tällaista ja mitkä pahuuden voimat meidät ajaa tällaista katsomaan?

Kehoitan lukijoita olemaan katsomatta mitään näistä elokuvista ikinä. Siis IKINÄ! Tarkoitan sitä. Maailmassa on riittävästi kärsimystä jo muutenkin ja näiden katsominen ei todella ole tervettä. Nämä

ovat niitä oikeita kauhu-elokuvia. Tahattomia  kauhuelokuvia.

Trust me. They sound a whole lot more amusing and interesting than they really are! Don't fall for that.
And they are like all the same sh*t. :D Soon you are not even sure if this is still the same movie or did the next one started already. It's all the same...

Do not, I repeat, DO NOT watch any of these under any circumstances! EVER! I'm warning you and I mean it. There is enough suffering in this world as it is and watching these really isn't healthy. These films are most unintentional horror films ever made. True horror.

________________________________________________________________________

Mikä on hyvin häiritsevää, heti pari päivää tämän maratonin jälkeen Jesús Franco, näiden elokuvien ohjaaja, mies vastuussa, kuoli! Hän oli 82-vuotias papparainen, joka yhä teki elokuvia pyörätuolista käsin. Hän ehti ohjata 199 elokuvaa ja myös näytteli monista niissä. Hänen vaimonsa näytteli myös monissa niistä ja teki asioita, joita useimmat aviomiehet eivät luultavasti haluaisi nähdä vaimonsa tekevän. Suurin osa tuotannosta on pornoa tai sitten ainakin jotakin sen suuntaista. Joskin luulen, että useimmat ihmiset eivät tästä kiihotu ihan liikaa. Taito kai se on sekin kämmätä tällainen niin pahasti... Tomin sanoja lainaten, nämä elokuvat ovat niin järkyttäviä, kokemus on niin traumaattinen, että ne saattavat tehdä miehestä aseksuaalin lopullisesti! Käsittämättömän epäeroottinen ja uskomattoman vaivaannuttava tapa näyttää alastomia ihmisiä kieltämättä. Nämä kun näkee sitä ei ole enää koskaan entisensä. Nämä kuvat tulevat piinaamaan sinua ikuisesti. Tämä on kryptoniittia silmille!

Vaikka minä en enää koskaan voikaan, lepää rauhassa, Jesús Franco. Lepää Rauhassa.

R.I.P. Jesús Franco.

The really freaky thing is  couple days after this marathon Jesús Franco, the director of these films, the man responsible, died! He was 82 years old and still kept making films. Last years he was directing from the wheelchair. He has directed 199 movies and also acted in many of them. His wife were acting in many of those too and in them doing things I'm pretty sure most husbands wouldn't want to see their wives doing. Most of the production is porn or something to that direction, though I think most of people won't get too turned on by this. I guess that is a talent too. Quoting Tomi's words, these movies are actually that horrible, the experience is so traumatic, they might turn a man into asexual for good! Unbelivably unerotic and incredibly awkward way to show naked people. Once you see these you'll never be the same again. These images... They sure are gonna haunt you forever. Kryptonite for the eyes! It HURTS!!!

Even though I can't ever again, you rest in peace, Jesús Franco. Rest in peace.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Ja sellainen on meidän pääsiäinen. Sen voin sanoa, että ainakin
kärsimme hyvin!

So that was my Easter. I think I can honestly say this:
WE SUFFERED WELL. That sure was some serious suffering there, it really was!

Howard Vernon from Celestine, Maid at Your Service.